Kustomointi: Pigmenteistä

Minulla ei ole ihan kauheasti vielä kokemusta pigmenttien käytöstä (tai kustomoinnista muutenkaan), mutta kirjoittelen nyt tätä tekstiä silti. Tässä tekstissä seurataan samalla ensimmäisen pigmenteillä tekemäni repaintin valmistumista.

(Teksti Kaven käsialaa.)

Miksi pigmentit? Pigmentit, eli eräänlaiset maavärijauheet, ovat lähinnä vain yksi tapa hoitaa mallin väritys (tai maalaaminen), jotkut vannovat sen nimeen. Itse tykästyin pigmentteihin ensikokeilulla. Pigmentit ovat se aine jolla maalit värjätään, mutta mallailussa niitä käytetään ihan kuivana jauheena (sellaisenaan). Pigmenttienkään kanssa tuskin pääset irti maaleista, sillä ihan kaikkea ei kannata tehdä pigmenteillä.

Huomattavaa. Pigmenttien kanssa pitää käyttää hengityssuojaa. Pigmentti on käytännössä pölyä, ja sitä ei tule hengittää. Suosittelen oikeasti pitämään taukoja pigmenttien käyttämisen välillä, mennä vaikka ulos raikkaaseen ilmaan seisomaan. Herkästi unohtuu tekemään töitä tunneiksi, ja hengityssuojan kanssa et vain pysty hengittämään niin mukavasti, käy siis happihyppelyllä välissä.

Pigmentit myös sotkevat ihan kiitettävästi. Suosittelen käyttämään alustaa, ja laittamaan vähän huonommat vaatteet päälle.

Muista tuulettaa jos käytät fiksatiivia sisällä.

Mistä ja mitä? Eli välineet. Mallarien suosiossa taitavat olla earth pigment-merkin pigmentit. Suoraan valmistajalta niitä ei saa tilattua Suomeen, joten itse en ole niitä ostanut. Suomesta pigmenttejä saa heikonlaisesti mistään liikkeestä, mutta esimerkiksi Kymin Palokärjeltä saa ostaa kotimaisia pigmenttejä (tarkoitus olisi sieltä tilata seuraavat erät, kertoilen todennäköisesti sitten blogissani jos tilaan). Itselläni on ollut käytössä pigmentit taidetarvike-nimisestä liikkeestä. Kunhan saan käsiini eri merkkejä niin kertoilen kyllä sitten niistä tarkemmin.

Kun ostat pigmenttejä, niin mallailuun tärkeimmät värit ovat musta, valkoinen sekä ainakin pari ruskean sävyä, kylmempänä ja lämpimämpänä. Pigmenttejä voi sekoittaa keskenään, joten ihan jokaista sävyä et tarvitse. Alkuun ei kannata ehkä ihan valtavaa värivalikoimaa hankkia, ennenkuin edes tiedät tykkäätkö pigmenttien käytöstä.

Pigmenttien kanssa tulee käyttää fiksatiivia, hanartin vihreä pullo jota saa vaikka suomalaisesta halpaan hintaan on hyvää. Sitä jos ei laita liian paksua kerrosta niin se on täysin mattaa.

Pigmentit levitetään siveltimillä. Itsellä on tässä käytössä samanlaisia kuin maalienkin kanssa, synteettisiä siis. Siveltimiä ei voi koskaan olla liikaa. Niitä kannattaa olla isompia että pienempiä, latasta voi olla hyötyä välillä, kärkisiveltimestä toisaalla, viuhkasiveltimestäkin voi olla yllättävää iloa. Lisäksi itse tykkään käyttää yhtä isoa kärkisivellintä jolla pyyhkäisen ylimääräiset pigmentit pinnasta ennen fiksatiivin laittoa. On hyvä olla ainakin yksi sivellin per väri jonka omistat, ja sitten ylimääräisiä ns. yleisiä. Monet mallarit käyttävät tiettävästi meikkisiveltimiä pigmenteille.

Vinkki: Kannattaa teipata siveltimen varteen pala maalarinteippiä, johon kirjaa, mille värille kyseinen väline on varattu. Merkinnän voi tehdä myös pienelle paperinpalalle, jonka leikkaa irti ja teippaa läpinäkyvällä (muovisella) teipillä siveltimen varteen (voi kestää kiinni maalarinteippiä paremmin, eikä tekstikään pääse kulumaan). 

Lisäksi kannattaa hankkia jotain kannellisia purkkeja joihin voit sekoittaa pigmentit. Itse käytän palettiveistä näidenkin sekoittamiseen ja annosteluun purkeistaan.

Muuta hankittavaa voisi olla siis hengityssuojat (pölylle tarkoitettuja, eivät ole kovin kalliita tai ihmeellisiä kun ei ole kyseessä mitkään myrkyt tms), kumihanskat tms, hyvä suoja-alusta... Jos käytät fiksatiivia sisällä niin ns. fiksausboxi voi olla hyvä hankinta (sen voi myös kokeilla tehdä itse), tuskin haluat fiksatiivia ympäri työskentelytilaasi.

Pigmenttiä.

Itse prosessi. Uhrinsa voi alkuun uudelleenmuotoilla jos siltä tuntuu, mutta se on oma vaiheensa. Kun sinulla on malli jonka haluat "värittää", maalataan siihen ensin (esimerkiksi akryylimaalilla tai gessolla) pohjaväri kuten tekisit jos maalaisit "normaalisti". Pohjamaali voi tässäkin olla valkoinen tai vaikka esim keltainen jne, riippuen siitä minkä värisen haluat lopputuloksesta. Pigmenttiäkään ei tarvitse periaatteessa laittaa edes koko hevoseen, vaan sillä voi vaikka vain sävyttää.

Malli koskemattomana.

Ensimmäinen pohjamaalikerros. Tämän jälkeen tein ainakin yhden lisää. Pohjamaalissa tasaisuus on tärkeää, sillä epätasaisuus näkyy erinomaisesti pigmentin alta.

Kun mallissa on pohjaväri, otetaan esiin ensimmäinen pigmenttisävy jota malliin laitetaan. Valitse sivellin (ensimmäistä sävyä käytetään todennäköisesti laajimmin malliin, joten iso kärki- tai lattasivellin on ihan hyvä vaihtoehto). Pistä hengityssuoja päähäsi, ja sitten aloitetaan.

Pigmenttiä saa ihan niin sanotusti hinkata malliin, väri ei tartu jos et käytä edes vähän voimaa. Pistä pigmenttiä minne haluat. Suosittelen käyttämään fiksatiivia aina välissä, uutta pigmenttiä on turhahkoa lisätä jos edellistä ei kiinnitä fiksatiivilla. Pigmentti on jauhetta, ja väri kannattaa oikeasti kiinnittää, ettei sitä vahingossa hinkkaa irti.

Samaa sävyä joudut todennäköisesti lisäämään monta "kerrosta" jos haluat värin vahvaksi. Itse lisäsin tumminta sävyä kai noin viisi kertaa ennenkuin olin tyytyväinen tulokseen. Pigmentti ei aina ihan halua toimia tahtosi mukaan, mikä toisaalta voi turhauttaa mutta toisaalta se voi aiheuttaa ihan siistejäkin tuloksia.

Pigmentit vaativat siis kärsivällisyyttä. Voin myös sanoa, että kun olet päivän istunut hengityssuojan kanssa, suihkutellut välissä fiksatiivia niin esimerkiksi lenkki ulkona on parasta mitä voit tehdä.

Toisaalta pigmenteissä on se etu, että niillä saa (ainakin minun mielestäni) häivytykset helpommin tehtyä kuin esim maaleilla. Siirtymä vaaleasta tummempaan on helpompi saada luonnollisen näköiseksi.

Pigmenteillä ei onnistu kuitenkaan aivan kaikki. Itse viimeistelen mallit akryyleillä. Maalaan harjan, hännän, silmät, kaviot, joitain yksityiskohtia ja merkit akryyleillä. Näiden kohdalla toimii sitten ohjeet joita löytyy jo muualta Pienoiskaviosta (esim. täältä).

Tässä tutoriaalissa valmistui ensimmäinen pigmenteillä tehty mallini joka sai nimekseen Riskaabeli Roselda. Koska tämä oli ensimmäinen mallini pigmenteillä, en minäkään todellakaan tiedä kaikkea pigmenttien käytöstä. Tässä kuitenkin ne perusasiat, lisää saa kysellä jos kysymyksiä tulee! Muualta pigmenttien käytöstä voi oppia mm. youtubesta josta löytyy useita videoita pigmenttien käytöstä englanniksi.
Linkkailen niitä vielä tähän loppuun:
How to paint a blue roan model horse: tutorial

Painting a Chestnut/Sorrep Model Horse (videossa käytetään pastelleja, mutta käytännössä homma tapahtuu samalla tavalla, et kuitenkaan tarvitse kahta eri ainetta joka kerroksen välissä vaan pelkkä fiksatiivi riittää. Lisäksi pigmenttejä ei tarvitse "raastaa" vaan pigmentit tulevat valmiina jauheina.)

How to paint a model horse-  Creating a bay tutorial (Videolla käytetään useampaa tekniikkaa, mutta siitä voit saada hyviä ideoita pigmenteille ja muutenkin siitä miten pigmenttejä käytetään.)

Customizing Time Lapse: dark bay mustang

Harrastuksen aloittaminen

(Kirjoitin jollain lukion äidinkielen kurssilla tämän tekstin. Muokkasin sitä nyt vähän ja tyrkkään sen tänne. Tämä teksti koskee myös enemmän keräilyä yms, kustomoinnista yms on laajempaa tekstiä muualla Pienoiskaviossa!)

Eräs pienoismallihevosharrastuksen (tästä eteenpäin käytän vain sanaa harrastus) osa-alueista, jota jokainen harrastaja varmasti harjoittaa, on pienoismallihevosten (tästä eteenpäin pienoismallit, mallit, hevoset) keräily. Keräily on hyvin mielenkiintoista, ja jo se on yllättävän hauskaa puuhaa. Sen voisi jopa sanoa olevan harrastusta kantava tekijä. 

Mallien keräily on mukaansatempaavaa hommaa, ja näkyy helposti niin kukkarossa kuin kodin pinnoillakin. Keräilijöitä on kuitenkin erilaisia ja keräily ei yleensä tarkoita vain jokaisen vastaantulevan pienoismallin hankkimista. Joku keräilee pelkästään yhden merkin malleja. Toinen vain yhtä mittakaavaa. Toinen ei osta koskaan OF malleja, vaan pelkkiä resineitä, kustomeita tms. Jokaisen kokoelma kertoo varmasti hänen maustaan, ja yksikään kokoelma ei ole identtinen.

On hyvä muistaa, että raja mallin ja lelun välillä voi olla joskus häilyvä. Joidenkin mielestä schleichejä ei voi edes harkita pienoismalleiksi ja toisten mielestä ne ovat juurikin malleja. Toisaalta ihan mitä vain hevosta muistuttavaa ei voi pienoismalliksi kutsua. Lelu ja oikea malli ovat loppujen lopuksi aivan eri asia. Pienoismallihevoset ovat kuitenkin nimensä mukaisesti pienoismalleja, ja niiden kuuluu olla mahdollisimman korrekteja pienoisversioita oikeasta asiasta. Pienoismallissa on yksityiskohtia, oikeat mittasuhteet ja niiden teossa on otettu anatomia huomioon. Lisäksi mallit eivät loppujen lopuksi kestä samanlaista kohtelua kuin lelut. Malleja ei ole tehty kestämään rajua käsittelyä, vääntelyä yms. Kohtele mallejasi hyvin! 

Keräilyn aloittaminen on helppoa, sillä sinun tarvitsee vain löytää malli, jonka haluat ja ostaa se. Hevosien välillä on kuitenkin suuriakin hintaeroja. On aivan eri asia ostaa resin ja maalata se (toki sitä ei tarvitse aivan heti maalata tai maksaa jollekin sen maalaamisesta), kuin ostaa OF malli. Usein harrastus aloitetaankin esimerkiksi ostamalla schleichejä (siitäkin voidaan kiistellä ovatko ne oikeasti pienoismalleja) tai breyereitä. Nämä kaksi merkkiä ovat helppoja hankkia myös Suomesta, sekä ovat hintaluokaltaan hyviä ensimmäisiä malleja. OF malli tarkoittaa original finishiä, eli sitä millaisena malli on tullut valmistajalta (siis esimerkiksi kustomi ei ole enää OF vaan CM). EDIT// Suosittelen hankkimaan schleichin sijaan esim CollectAa, niitäkin saa jo Suomesta!

Keräilyä aloittaessa voi myös miettiä sitä millaisen kokoelmasi haluat olevan. Kuitenkin alkuun kannattaa tutustua kunnolla eri merkkeihin ja kokoluokkiin. Voit esimerkiksi kerätä kaikkia kokoluokkia. Eri kokoluokille on kaikille yleensä useampia nimiä, mutta niille on kuitenkin omia perusnimityksiään. 

Keräilyyn tuo oman lisänsä esimerkiksi kongaaminen. Konga tarkoittaa sitä, että omistetaan useampi saman moldin malli (selittäisin tämän niin, että mold on tavallaan se kroppa, joka sitten voidaan maalata usealla eri tavalla, tietynnäköinen malli on se model). Kongaukseen luo oman haasteensa se, että täydellistä kongaa voi olla haastavaa (ja kallista) saada kasaan, sillä useita malleja ei enää valmisteta tai niitä on alunperinkin tehty rajoitettu määrä. Konga voi myös sisältää kustomeja, repaintteja jne.

Keräilyyn liittyy olennaisesti myös esimerkiksi mallien säilyttäminen. Malleja ei voi säilyttää ihan miten vain. Jotkut mallit vaativat myös vielä muita erityisempää huolenpitoa. Malleja varten tulee olla vakaa hylly, jossa on tarpeeksi tilaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että mallit eivät saa koskettaa toisiaan. Varsinaisesti se, että mallit toisiaan koskettavat ei ole ongelma, mutta tällöin malleja on mahdoton ottaa turvallisesti pois hyllyltä tai edes laittaa sinne. Lisäksi tällöin jonkun mallin mahdollisesti kaatuessa ovat seuraukset vielä suuremmat kuin muuten (tosin mallit tulisi säilyttää niin, ettei riskiä kaatumiselle ole). Jos jokin malli on erityisen hutera, se tulee säilyttää kyljellään pehmusteen päällä. Ei siis koskaan paljaalla kovalla pinnalla. Tämä pehmuste kannattaa myös asetella niin, ettei mikään osa mallia ole ilmassa. Malleille voi myös tehdä oman ”sängyn” jossa niillä on ikään kuin tyynyjä. Malleja voi myös suojata tekemällä niille loimet (loimien tulisi olla mieluummin hiukan isoja kuin liian pieniä).

Harrastus on äärimmäisen laaja, ja tässä artikkelissa tulee esille vain ihan perusjutut. Malleille voi tehdä varusteita, niitä voi kustomoida, kuvata, luoda tietoja... Jostain on kuitenkin aloitettava ja ensimmäisen mallin hankkiminen on hyvä tapa!

Kuvassa OF schleich knabbstrupper ori ja yritys olla taiteellinen.