Kuvaamisesta: Stablemates

Stablemate -kokoisten mallien kanssa pieni koko on sekä hyöty että haitta. Ne eivät vaadi valtavan kokoisia studioita, mutta toisaalta tarkentaminen voi tuntua raastavalta, jos ei omista esimerkiksi makro-objektiivia... Artikkelin kirjoittaja käyttää pelkkää kittiputkea kaikkeen kuvaamiseen, kunnes kykenee hankkimaan vaikkapa juuri sen makroputken.

Kirjoittanut: Afuze.

Yksinkertaisen studion luominen Stablemate -hevosille
Se käy helposti - tarvitaan vain pahvilaatikko, A4 -kokoisia huopia tai papereita, kamera ja (jos kuvaat järkkärillä) salamalle himmennin (jonka voi tehdä itse; leikkaamalla paperista palan ja teippaamalla sen salaman eteen niin, ettei paperi tai teippi kuitenkaan kosketa välähtävää osaa). Otin tämän artikkelin kuvat asetuksella P, jolloin käytän aina himmennintä.

Olen tietoinen siitäkin, että salamavaloa voi "hajottaa" peileillä ja muilla heijastavilla pinnoilla, jotka vain jätetään kuvan ulkopuolelle. Jotkut mallarikollegat käyttävät näitä, mutta minä en. Yleensä. En ole huomannut sen isompaa efektiä heijastimien kanssa; ainoastaan salaman eteen kiinnitetty paperi on oikeasti hajottanut valoa ja tuottanut järkevän näköisen tuloksen verrattuna kuvaan, jossa salamaa ei ole himmennetty. Peilien ja valkoisten papereiden ohella kannattaa kokeilla kaikkea, mikä heijastaa ja jota ei välttämättä ole tarkoitettu muuhun kuin askartelumateriaaliksi; itse testasin joskus metallinväristä paperia massarottiini.

En löytänyt peiliä, joten katsoin, onko paspiksissa potentiaalia. No ei ollut.

Huopa ja paperi voivat tietysti olla vaikka A3 -kokoisia, mutta aanelosia on yleensä helpompi saada käsiinsä kotona. Yhtään pienempi ei käy. Yhtä huopaa käytettäessä asetellaan se pystysuuntaisesti, mutta niin, että noin puolet tai kolmasosa on takaseinää vasten ja loput laatikon pohjaa vasten. Näin saadaan etäisyyttä hevosen ja "takaseinän" välille. Huopaan ei saa tulla taitoksia!

Taustahuovan väri
Kannattaa suosia neutraaleja, maanläheisiä värejä, joista helpoimmat ovat musta, valkoinen ja harmaa. Ruskea ja kermakin käyvät, sekä sininen, jos sävy on rauhallinen. Vahvan värinen tausta heijastaa sävyään kohteeseen, ja vääristää sitä myös silmälle, eli muunmuassa kirkkaanpunainen tausta on poissuljettu vaihtoehto.

Oli taustaväri kuitenkin mikä hyvänsä, tulee sen olla tarpeeksi erilainen kohteesta. Jos kuvaat mustaa hevosta, ota sille taustaksi harmaa, valkoinen tai ruskea huopa. Valkoiselle (kimolle) sopii taustaksi ruskea, musta tai sellainen harmaa, jonka sävyyn esimerkiksi papurikonkimo ei maastoudu kovin hyvin. Voikolle, rautiaalle tai muutoin oranssehtavalle hevoselle voi ihan hyvin laittaa sinisen taustan, mutta suositan tässäkin taas harmaata. Sininen näyttää oransseilla hevosilla hyvältä siksi, kun lämmin vastaväripari "pomppaa" kylmästä taustasta hyvin.


Leveyssuunnassa saa enemmän kuvausvaraa, jos laittaa yhden huovan pahvilaatikon takaseinää vasten ja toisen pohjalle. Huopien kannattaa olla keskenään saman värisiä, ellei kuvaaja halua luoda maiseman kaltaista taustaa. Muistakaa katsoa että pohjahuopa menee himpun verran taustahuovan alareunan päälle.

(Jos paperi tai huopa esittää taivasta, voi tulla ongelmaksi se, miten estetään salamavalon luomaa varjoa valumasta "taivaan" päälle. Itse en pysty järjestämään erillistä taustan takana välähtävää salamaa, joten "maisemani" eivät parhaimmillaan omaa "taivasta" vaan vaikka kalliota... Jonka taas voisi aikaansaada rytätystä huovasta tai paperista.)

Maisemaa jäljiteltäessä ei tarvitse yrittää saada linjoja tikkusuoriksi.

Laatikossa voi jo itsessään olla isompi kangas, jolloin huovat pysyvät sen ansiosta paikallaan, tai sitten ne voi kiinnittää kevyesti parilla maalarinteipillä (tai muulla teipillä, jos sitä käsillä on). Teipit laitetaan aina piiloon pahvin ja huovan/paperin väliin. Tarkoitus on, että huopaa/paperia voidaan välillä vaihtaa, joten sen tulee lähteä irtikin helposti ja hajoamatta.

Kuvaaminen
Hevonen sijoitetaan suht lähelle huovan kameranpuoleista etureunaa. Näin tausta sumenee, kun tarkennus on kohteessa oikein.

Kun hevonen halutaan kuvan toiseen laitaan, sijoitetaan se huovalla hiukan sivummalle ja sommitellaan kuva niin, että ainoastaan taustahuopaa näkyy. Toki kuvia voi cropata jälkeenpäin koneellakin, mutta kaikki on parempaa, kun kuvat ovat jo valmiiksi mahdollisimman hyviä.

Kameran ja kohteen välinen etäisyys
Muistakaa zoomata! Zoomatessa kuvaaja ja kamera ovat kauempana kohteesta, ja lähelle päästään  ilman askelia. Kamerakin tykkää kun ei tarvitse mennä turhan kiinni kohteeseen. Zoomatessa himmentämätönkin salamavalo leviää enemmän, jos sitä ei voi himmentää tai säätää kamerasta käsin.

Oikeasti todella tärkeä asia on myös se, että parhaimmillaan zoomin käyttäminen sekä täyttää kuva-alan kohteella ja sen aiotulla taustalla että säilyttää hevosen mittasuhteet oikeanlaisina. Jos kuvaat kustomia tai mallia, jollaista ei ihan kenen tahansa hyllyssä ole, kannattaa kuvata se mahdollisimman oikein - eli myös mittasuhteet täytyy kuvata niin, että ne näyttävät realistisilta eivätkä kalansilmällä kuvatuilta. Kalansilmäefekti on liian helppo luoda, eikä se sovi pienoismallien dokumentoimiseen, joten käyttäkää vaan sitä zoomia, jos pystytte. 

Yhteiskuvia otettaessa voidaan vähän luistaa "heppa mahdollisimman kauas takaseinästä" -säännöstä, koska mitä enemmän kohdetta, sitä kauempaa se tulee kuvata - ja sitä suurempi on todennäköisyys, että kuvan rajat rikkoontuvat. Jälleen asia, jonka voi muokata jälkikäteen, mutta hyvin suunniteltu (ja kuvattu) on enemmän tehty.

Huom. käytän A4 -huopia myös Schleichien ja muiden sen kokoisten mallien kuvailuun, mutta se vaatii enemmän kikkailua ja raatamista, jotta tulokset ovat katsottavia. Kannattaa suosiolla käyttää isompia huopia, kankaita ja papereita, jos suinkin pystyy.

Hevosmallien kuvaaminen on käytännössä tuotekuvausta, joten tämän osaamisesta lienee apua niille jotka myös myyvät hevosiaan. Tai jotka myyvät ihan mitä tahansa pientä esinettä.

-----

Postauksen kuvat on otettu Nikon D3100 -digijärkkärillä, jossa on kittiputki. Kuvat ovat mahdollisimman koskemattomia, eli niitä rajataan ja niiden värejä säädetään mahdollisimman vähän; pyrin aina siihen, että kuva olisi jo kamerassa mahdollisimman valmis ja katsottava. Käytän paljon zoomia, jotten joutuisi croppaamaan kuvia rankasti käsittelyvaiheessa. Kuvaan stablematet aina kotitekoisen himmentimen kanssa.

Postauksen vinkkisiä voi soveltaa yleisesti kaiken pienen tavaran kuvaamiseen. (Hyvänä esimerkkinä taustamateriaalin väri, esineen kannattaa aina erottua siitä hyvin.) Silti on asioita, jotka eivät päde samanlaisina, kun kuvataan ensin stablematea ja sitten classicia tai traditionalia. Saatan myöhemmin tehdä postauksia myös niiden (ja muiden skaalojen...) kuvaamisesta!