Kirjoittanut: Afuze (enimmäkseen). Myös Kavella on näppinsä tällä sivulla, koska me molemmat kuvaamme.
 |
| Schleich -falabellaruunia ja kustomi, tarkennus silmissä. Kuvannut (ja kustomoinut) Afuze. |
Me täällä haluamme jeesata jalkoihin jääviä antamalla vinkkejä, miten saada omista kuvistaan vähän parempia. Ennen kuin menemme dioraamoihin ja muihin superhienoihin museomaisuutta jäljitteleviin asioihin, katsastetaan perusasiat.
--------------
Tarkennus, rajaus ja kuvakulma. Nämä ovat ne asiat, joista kaikki muu riippuu. Jos nuo kolme eivät ole riittävän hyvin, millään muulla (kuten värien säädöillä) ei ole mitään arvoa.
Tarkennuksen pitäisi mennä kohdilleen niin, että viet ensin tarkennuspisteen vaikka hevosen silmän kohdalle, painat laukaisimen puoleenväliin ja sommittelet kuvan ennen sen pohjaan painamista. Hyviä tarkennuksia ei yleensä saa sillä että sommittelee ensin ja painaa laukaisinta suoraan. Hyvä tarkennus voi vaatia hetken tappelua kameran kanssa, mutta tulos on sen vaivan väärti. Tarkenna kohtaan, jota haluat korostaa!
Rajaus. Käytä zoomia, jos voit. Se on parempi kuin fyysinen lähelle meneminen. Katseen suuntaan tulee jättää tilaa. Rakennekuvaa otettaessa hevosen edessä ja yläpuolella tulee olla väljempi rajaus kuin alla ja takana.
Kuvakulmalla tarkoitan nyt korkeutta, jolla kamera on suhteessa hevoseesi. Heppa voi näyttää kivalta, kun katsot sitä normaalista vinkkelistä, jolloin silmäsi ovat paljon korkeammalla kuin se. Ihmisten lienee helppoa pitää kameraa silmien tasalla, ja onhan se järkeenkäypääkin sikäli, ettei selkäkään rasitu siitä niin paljon. Kuitenkin, kannattaa edes yrittää viedä kamera hevosen tasolle (lavan korkeudelle) - jos ihmisen haluavat nähdä kuvia kustomeistasi, he haluavat katsoa sitä kulmista joissa mittasuhteet eivät ole vääristyneet. Ylä- ja alaviistot vääristävät.
-
Valotuksen säätäminen toimii parhaiten, kun kuvataan ilman salamaa. Korkea valotus tuottaa kirkkaamman kuvan, alempi taas tummemman. Neutraali ei aina ole paras vaihtoehto. Osassa kameroista voi säätää valotusta myös automaattiasetuksen ollessa päällä, osassa ei. Korkeasti valottunut kuva heilahtaa helpommin kuin alivalottunut. Aina kannattaa kuitenkin pyrkiä siihen, että tärähdyksen uhallakin yritetään pitää valotus mahdollisimman oikeanlaisena.
Värien säätö tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, kun kaikki yllämainitut ovat edes joten kuten hanskassa. Yleensä valkotasapainoasetus on ihan kelpo värien korjailuun. Valitse valkotasapaino, jonka kanssa hevosen värit näyttävät eniten samoilta kuin silmilläsikin katsottuna. Yleensä värejä ja värikylläisyyttä voi myös vielä hienosäätää erikseen.
Kontrasti. Ainakin omissa Nikon -kameroissani automaattiasetus on todella tylsä, mitä kontrastiin tulee. Tykkään käyttää asetusta P ja säätää kontrastit jopa täysille, jos olen jo aiemmin kuvannut hevosesta ne "pakolliset dokumenttikuvat". Näitä voi vielä tehostaa jälkeenpäin tietokoneella, jos haluaa.
Pienoismallien kanssa etu on ehdottomasti se, etteivät ne liiku kuvaajasta riippumattomasti! Hyödyntäkää tätä.
--------------
Studiokuvaus
Studiokuvaus on hevosen kuvaamista yksinkertaisella taustalla, eikä tarkoituksena ole lavastaa miniatyyrimaisemia. Tämä on helppo kasata ja purkaa.
Studiokuvaukseen tarvitset:
- sopivankorkuisen tason (hyllynpäällinen, pöytä), joka on esimerkiksi seinää vasten
- vähintään A3 -kokoisen taustapahvin
- riittävän ison taustakankaan (leveyttä väh. metri, pituutta eli korkeutta sitten vaikka kaksi metriä)
- valoa, jotta kamerasi ja sinä näette kohteenne
- jos kuvaat ilman salamaa ja valaistus on kehno, tarvitset myös kolmijalan
Studiosta voi myös tehdä siirrettävän, esimerkiksi kasaamalla sen tarpeeksi isoon pahvilaatikkoon.
Taustakankaan tulee olla väriltään neutraali, ja/tai riittävän kaukana hevosen väristä. Suositeltavia ovat mm. harmaa, musta, valkoinen, sininen, kerma ja harmahtava ruskea. Kangas voi olla myös epätasaisesti värittynyt, kunhan tekstuuri ei ole liian voimakas. Sen kannattaa myös olla pehmeä, muttei paksu tai höttöinen, ja hevosen kavioiden tulee näkyä kokonaan (eli ainakaan pienille malleille ei ehkä kannata ottaa pyyhettä taustakankaaksi). Kankaassa ei saa olla taitoksia eikä roskia.
 |
| Safari Winner's Circle -andaluusi, Ketcher. Riimua ei ole sille tehty mutta oriin pää on siihen riittävän siro. © Afuze. |
Asetelmat ja dioraamat
Valokuvauksesta ja kuvataiteesta puhuttaessa asetelma voi olla vaikka valikoima hedelmiä tai muita esineitä, jotka on aseteltu jollekin tasolle ja valaistu hyvin. Tämä asetelma sitten kuvataan tai piirretään. Pienoismallihevostasolla voisin itse määritellä asetelman niin, että joukko hevosia on aseteltu siten, että jokainen näkyy kyllin hyvin. Tällöin osa voi seistä muita ylempänä jonkin tason päällä. Ehkä asetelma voi myös sisältää jonkin lavastetun tilanteen, joka muistuttaa asiana dioraamaa, vaikka siitä puuttuvatkin dioraamoille tavalliset huolella rakennetut kolmiulotteiset ympäristöt ja yksityiskohdat (jolloin keskiössä on vain asetelman tapahtuma eikä se, että taustatkin näyttävätä hyviltä)?
Dioraama on konkreettinen minimaisema, johon hevosmalli sijoitetaan. Sen voi rakentaa vaikka puiseen laatikkoon, tai pahvilootaan jos siitä ei tule liian painava. Kaikkien osien tulee näyttää mahdollisimman realistisilta ja vastata skaalaa, jota hevonenkin edustaa. Materiaaleja voi ostaa ja löytää luonnosta sekä tehdä itse. Kierrätys on kätevä juttu! Pienille malleille (ainakin stablematesta alaspäin) sopii "hiekaksi" hiomapaperi. (Täytyypä itsekin joskus tutkia mitä kaikkea tuosta voi tehdä!) Netistä olen oppinut että hiekkaa voi imitoida myös iso nurinkurinen nahkapala (kannattaa säilyttää rullalla eikä taiteltuna).
Dioraamalle voi halutessaan laittaa taustakankaaksi valokuvan (yleensä maisema, riippuen siitä mitä ympäristöä dioraamasi esittää). Valokuvataustaista dioraamaa kuvattaessa tulee katsoa ettei taustalle muodostu varjoja lamppujen tai salaman ansiosta. Tämänkin asetelman voi myös viedä ulos ja sijoittaa paikkaan, jossa oikea ympäristö sointuu dioraamaan.
Kuvia ja inspiraatiota dioraamojen suhteen löytää googlettamalla "model horse diorama".
Ulkona kuvaaminen
Mallien kuvaaminen ulkona on hyvin yleistä, mutta harvinaista on saada se todella toimimaan. Etsi paikka, jossa ruoho ei ole liian pitkää; tosin keltaiseksi kuivunut nurmi voi näyttää osuvasti korkealta heinikolta. Vältä järkyttävän suuria puunrunkoja, 1:1 -mittakaavan esineitä ja talojen siluetteja, jos kuvaat niin, että heppa on maassa. Itse miellän yhdeksi ulkokuvauksen tyypiksi sen, että tehdään esimerkiksi pöydälle sijoitettava dioraama, joka viedään ulos, jolloin valo ja varsinainen tausta on kiinni siitä, missä ja millaisella kelillä ulkoilmassa kuvataan. Parhaassa tapauksessa kuvaan saadaan illuusio, jonka ansiota on se, kun dioraaman ja 1:1 -maiseman rajat sumenevat.
Autenttinen kuvaaminen
Tarkoitan autenttisella kuvaamisella sitä, kun kuvasta yritetään saada mahdollisimman realistinen. Se on yleensä tavoite dioraama- asetelma- ja ulkokuvauksessa, muttei aina. Tällöin tulee huomioida kaikki mahdollinen valosta, varjosta, hevosen asennosta ja ilmeestä, säästä, esineiden koosta, taustalla näkyvistä maisemista ja varusteista lähtien. Jos hevonen on letitetty ja näyttää muutenkin puunatulta, kannattaa sillä autenttisessa kuvassa olla myös riimu ja naru, ehkä taluttajastakin voi näkyä palanen. Lettejä ei nimittäin pidetä hevosella, ellei ole jotakin syytä...
Muuta kuvaamisesta
Valokuvatarina (photo story) on kuvasarja, joka kertoo visuaalisen tarinan. Se muistuttaa sarjakuvaa, ja joskus voi sitä ollakin, mutta "piirtimenä" toimii kynän tai siveltimen sijaan kamera. Ohessa on yleensä jonkin verran tekstiä, jota ei kuitenkaan ole sijoitettu kuviin sisälle (sarjakuvassahan teksti kuuluu ruutujen sisäpuolelle). Valokuvatarinoita voi kuvata sekä sisällä että ulkona. Oman haasteensa hommaan tuo hevosten asentojen huomioiminen, koska saman asennon tulee toimia tarinan eri vaiheissa ilman, että se näyttäisi tökeröltä.
Mitä kuviin voi laittaa mukaan hevosen lisäksi? Nukkeja, eläinhahmoja, varusteita... Itse suorastaan suositan tätä, koska varsinkin nuket ja varusteet tuovat kuvaan kiinnostavuutta. Omasta mielestäni kuvailu saattaa myös käydä tylsäksi, jos ainoat muuttuvat asiat ovat taustan väri, hevoset ja kuvien tekninen laatu.
 |
| Breyer Traditional -sarjan hackney, täkäläisittäin nimeltään Symptoms Of Us (Symppy). Nukke on kotitekoinen. © Afuze. |
Taidekuvaus on loistava harrastus! Pelkän dokumentoinnin käydessä tylsäksi voi leikkiä valoilla, väreillä, kalansilmäefektillä ja ties millä. Taidekuvauksessa ei tarvitse kiinnittää huomiota siihen, miten oikein kohde kuvassa näkyy (värit oikein, mittasuhteet oikein, jne). Kontrastit vaan täysille! Vaihtele taustakankaan värejä, kuvaa läheltä ilman zoomia, nyt saa rikkoa sääntöjä!
...ainoa asia, josta ei missään vaiheessa pidä luistaa (ellei se toimi tehokeinona), on kuvata mallin tasolta. Harva ihminen näkee hevosia läheltä helikopterista käsin.
Artikkeleita ja tutoriaaleja:
Mallien kuvaamisesta - kirjoittanut Kave
Vinkit stablemate -kokoisten mallien studiokuvaamiseen - kirjoittanut Afuze
--------------
GALLERIA
Pienoiskaviossa toimii pikkuruinen galleria.
Ylläpidon galleriasivut (meillä on toki kuvia myös omissa blogeissamme ja nettigallerioissamme):
Galleria - Afuze
Galleria - Kave
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen palaute, ideat ja ehdotukset ovat suuresti tervetulleita!