Kustomointi: maalaaminen

Siinä missä maalausaineet ja -välineet esiteltiin jo välinesivulla, kertoo tämä artikkeli maalaamisesta tekniikkana ja tapana hyödyntää värejä.

Kirjoittanut: Afuze. Kuvien kustomit ovat omiani.

Lähdetään jälleen perusjutuista.

Miksi maalataan? Jotta saadaan hevosesta jonkin värinen. Miten maalataan? Käyttämällä sivellintä värin levittämiseen. Millä värillä maalataan? Niillä, joiden ansiosta haluttu väri hevoselle saadaan - konkreettisesti.

Ensimmäistä kysymystä ei tarvitse sen enempää puida, mutta seuraavissa kyllä olisi analysoitavaa kirjaksi asti. Aloittelija ei kuitenkaan kirjaa tarvitse, ettei tule liian suurta alemmuuskompleksia tai "en ikinä opi noin hyväksi" -oloa. Perusjuttujen perusjuttuhan on asioiden yksinkertaistaminen; rautalangasta vääntäminen.

Itse kuitenkin suosittelen suurin piirtien seuraavanlaista kaavaa:

Vaihe 1. Pohjamaali 
Varsinaisen värin perusta on pohjamaali (jolla voidaan tarkoittaa sekä pohjasävyä että pinnoitetta, jolla helpotetaan värien tarttumista ja tasaista näkyvyyttä). Se on joko itsessään sopiva pohjasävyksi tai sitten pohjasävy maalataan sen päälle; jos pohjustat hevosen gessolla ja haluat siitä kimon, voit varmaan käyttää itse gessoa pohjasävynä, mutta ruunikolle joudut tekemään pohjalle esimerkiksi vaaleanruskean värin, joka siis tulee gesson päälle. Akryylimaaleja käyttäessä on järkevintä pohjamaalata suoraan sillä, millä haluaa turkin vaaleimman sävyn tehdä.

Sopiva pohjasävy keskiverroille ja tummille rautiaille ja ruunikoille.

Vaihe 2. Turkin sävytys
Kun pohjaväri on oikeanlainen, pitää hevoseen lisätä turkin sävyt. Jokaisessa 'yksivärisessäkin' hevosessa on sävyjä - muunmuassa kainalot, kupeet, takareidet, vatsalinja, silmän- ja turvanympärykset tuppaavat olemaan ainakin hieman vaaleamman sävyiset kuin muu turkki, ja selkäpuolella hevosella voi olla vastaavasti tummempaa väriä. Ainoa väri, jonka voi jättää sävyttämättä, on musta; tosin hyvin, hyvin usein mustassakin kyllä on sävyjä. Kakkosvaiheeseen kuuluu myös papurikkokuvioinnin tekeminen, jos sellaista on hevoselleen kaavaillut.

Keltaisesta saa pohjasävyn monelle lämpimälle värille; voikolle, rautiaalle, ruunikolle, hallakolle...

Siitä tuli vahvasti pangaroitunut punarautias. Huomatkaa palettina toiminut talouspaperi.

Valkokirjavalle hevoselle tehdään ensin pohjaväri (jollainen se olisi ilman valkoisia alueita) niihin kohtiin, missä sitä näkyy, ja merkit (maallikkokielellä laikut tai täplät...) maalataan tämän päälle. Halutessaan merkkien rajat voi luonnostella vaikka puuvärikynällä pohjavärin (tai -sävyn) päälle, mikä helpottaa esimerkiksi papurikkokuvion tekemistä, kun näkee tarkalleen kohdat joihin sitä ei tarvitse tehdä. Tapoja on varmaan yhtä paljon kuin tekijöitäkin.   

Vaihe 3. Ihon maalaaminen ja sävytys
Turkin jälkeen maalataan iho. Hevosen iho on yleensä jonkinsävyinen harmaa, valkoisten merkkien (tai jos hevosen väri on esimerkiksi tuplavoikko) kohdalla vaaleanpunainen.

Vaihe 4. Jouhien maalaaminen ja sävytys
Jouhiin kannattaa käyttää kahta eri sivellintä - leveää ja pientä kärkisivellintä. Suurin osa jouhien pinta-alasta maalataan lattasiveltimellä, minkä jälkeen tehdään yksityiskohdat (ts. jouhien kärjet ja muut kapeat kohdat) pienellä kärkisiveltimellä. Jouhien maalaaminen on henkisesti raskasta, koska se on vaikeaa, huteraa ja siinä on helppo tehdä asiat kerrasta pieleen (älkää nyt silti peruuttako uudelleenmaalausaikeitanne tämän takia...), joten maalaajan tulee olla kärsivällinen ja keskittyä. Hyvä tulos on kaiken vaivan arvoinen.

Turkkia vasten olevat jouhenpäät maalataan pienellä kärkisiveltimellä kärjestä alkaen.

Vaihe 5. Valkoiset merkit, kaviot ja silmät
Jos hevosesta ei tullut valkokirjavaa, tehdään valkoiset merkit tässä vaiheessa, jos niitä on. Välineenä olkoon pieniä siveltimiä sekä lattana että kärkisenä.

Merkkien jälkeen maalataan kaviot; niitä varten voi sekoittaa värit näin: musta + valkoinen = harmaa, sekä valkoinen + keltainen + tipla punaista = lämmin kerma. Värien välisestä suhteesta (määrästä) riippuu sitten se, tuleeko sävystä sitä mitä haluttiin. Itse maalaan kaviot nykyisin aina Derwent -merkkisillä vesiliukoisilla puuvärikynillä, jotka levitän lakalla. Kynistä kannattaa käyttää mm. harmaata, valkokavioihin ruskeita ja oransseja; harmaat kaviot kannattaa värittää tummiksi ja vaaleat vähän kevyemmin, oli ne tarkoitus laveerata tai ei (riippuu siitä onko kynä vesiliukoinen vai ei).

Derwent Inktense -kyniä. Näitä voi laveerata eli levittää vedellä (tai tässä tapauksessa lakalla). Tummanruskea ja oranssi.

Kavio väritetän vaakasuuntaan viivoittaen.

Kaviot laveerattuina.

Silmät maalataan pienellä siveltimellä ja mieluiten useissa ohuissa kerroksissa. Ensin maalataan silmävalkuainen, sitten iiris ja lopuksi pupilli. Valoheijastumia ei pidä maalata.

Vaihe 6. Viimeistely ja lakkaus
Kun hevonen on kokonaan maalattu, se pitää vielä lakata joko mataksi tai hitusen kiiltäväksi; keskimäärin kiiltävyys on se, mitä kustomoinnissa vältetään, koska oikeat hevoset eivät ole muovisia - ja pienoishevosen tulee näyttää oikealta hevoselta. Lakan voi levittää siveltimellä tai sienityökalulla (miten kukakin parhaaksi kokee).

Huomaattehan...
...että jokainen maalausprosessi on loppujen lopuksi tapauskohtainen! Järjestys ei aina ole yksi ja sama, vaikka jokin peruskaava ehkä kannattaa ollakin. Lopullinen maalausjärjestys määräytyy aina maalattavan mallin mukaan. Myös välineillä ja materiaaleilla on merkitystä tässä. 

---------------------------------

Maalausvälineiden huolto maalauksen aikana
Siveltimet tulee pestä aina, kun väri vaihtuu. Tämä tarkoittaa käytännössä välineen karvaosan sivelyä vesiastian pohjaa pitkin, samalla sitä voi varovasti painaa alaspäin. Näin varmistetaan, että kaikki maali irtoaa kunnolla myös karvojen tyvistä. Seuraavaksi sivellin huuhdellaan samalla tavalla puhtaammassa vedessä. Sitten sillä sivellään talouspaperia, jotta vesi imeytyy pois karvoista. Niitä voi myös hieman muotoilla ja silitellä sormin.

Vesikippojahan kannattaa olla kaksi, jolloin toinen on likaantumista (maalin poishuuhtomista) ja toinen huuhtelua varten. Molemmat kannattaa pestä ja vedet uusia ainakin sitten, kun heppa on valmis tai jokin työläämpi osuus on saatu maalattua. Varsinkin siinä vaiheessa, kun huuhtelu tuottaa edelleen rantuja talouspaperiin, tulee vesi vaihtaa.

Sivellintä ei koskaan jätetä pesemättä, kun maalaus keskeytyy tai lopetetaan. Varsinkin akryylimaali tappaa siveltimiä hyvin herkästi, jos sitä ei pestä pois mahdollisimman äkkiä.

Kun kastat sivellintä maaliin, vältä sitä, että se ui siellä holkkia myöten. Väriä pitäisi olla aina vain karvoissa, muttei missään muualla. Maalia ei ylipäänsä tarvitse olla siveltimessä paljoa kerralla.


Miten sävytetään tai häivytetään?
Usein pienoishevosta maalatessa tulee tarpeeseen siistien sävytysten tekeminen ilman, että värien välillä on selkeitä rajoja. Tämä voi olla varsinkin aluksi vaikeaa, mutta sen oppii kyllä, kun harjoittelee. Värit joko häivytetään yhteen sotkemalla, kun ne ovat märkiä, tai sitten (akryylejä käyttäessä) niin, että väriä lisätään useina ohuina kerroksina toisen värin päälle. Uusi kerros ei kosketa alemman reunoja.

---------------------------------

Hyviä maalailuhetkosia! Jos ongelmia tulee, lisäapuja saa Pienoiskaviosta ja sen ylläpidolta. Asioiden täsmentäminen tapauskohtaisesti voi olla helpompaa kuin yhden hyvän tietosivun tekeminen.